Sunilan aluekartta

Rakennukset on jäljempänä numeroitu.

Alueen rakentuminen

Uusi sellutehdas ja asuinalue rakennettiin lähes neitseelliseen maastoon. Tiet, rautatie, sillat, johdot jne. oli rakennettava. Rakentamassa oli parhaimmillaan 1750 henkilöä. Tehdas rakennettiin Pyötisen saarelle, jonne jyrkän rannan takia oli hyvä tehdä satama. Työt aloitettiin kesäkuussa 1936 ja toukokuussa 1938 kuivauskoneesta tupsahti ensimmäinen sellupaali.

Asuinalue rakennettiin mantereelle. Ensimmäisessä rakennusvaiheessa toteutettiin johtajan asuintalo Kantola, insinöörien rivitalo Rantala, työnjohtajien rivitalo Mäkelä ja työläistalot Mäntylä ja Honkala sekä tarpeelliset huoltorakennukset. Tämä uuden Sunilan eteläosa ristittiin Valliniemeksi paikalla olleiden vallitusjäänteiden mukaan.

Asuinalueen toiseen rakennusvaiheeseen osallistuivat Sunila Oy:n lisäksi Ahlströmin Karhulan tehtaat ja Kymi Oy:n Hallan tehtaat. Ne perustivat Etelä-Kymen asuinrakennus Oy EKA-nimisen asunto-osakeyhtiön, josta kukin osakas sai työväelleen asuntoja.

Samaan aikaan EKA:n kanssa rakennettiin Puistolan omakotialue, johon tuli 12 kpl Ahlströmin Varkauden tehtaiden valmistamaa puutaloa tyyppiä C2 ja C3.

Sunilan sahan eli ns. Vanhan Sunilan rakennuksia muutettiin uuden sellutehdasyhdyskunnan käyttöön Aino ja Alvar Aallon suunnitelmien mukaan. Vanhoihin rakennuksiin tehtiin tilat mm. virkailijakerholle, työnjohtajakerholle, lastentarhalle ja kirjastolle. Sunilan sahan VPK:n talo muutettiin koko henkilökunnan yhteiseksi seurataloksi ”Pirtti”.

Sodan jälkeen Sunilaan rakennettiin vielä kerrostalot Kuusela 1947 sekä Juurela ja Runkola 1952–54.

Asuminen Sunilassa

Sunilassa asuttiin sekä vanhan Sunilan puutaloissa, että Alvar Aallon suunnittelemissa modernin tyylisuunnan funkkistaloissa. Usein työläisperheen asumisura alkoi vanhan Sunilan hellahuoneesta, jossa vesi kannettiin kaivosta ja tarpeet hoidettiin ulkorakennuksessa. Jonotuksen jälkeen päästiin uuden asuinalueen asuntoon. Siirtymää on verrattu taivaaseen pääsyyn. Kun ajattelee uusien asuntojen isoja nauhaikkunoita ja valossa kylpeviä valkoisia seiniä, vertaus on ymmärrettävä.

Valtaosa Aallon asuinalueen asunnoista on 30–35 m² yksiöitä ja 45 m² kaksioita. Varustetaso oli aikansa huippua, ja tilaa oli ruhtinaallisesti. Kaksiossa saattoi kuitenkin asua jopa kuusihenkinen perhe. Työnjohtajien rivitalo Mäkelän asunnoissa on 85 m² ja insinöörien rivitalo Rantalassa 180–280 m² per asunto. Johtajan asuintalo Kantolassa on 450 m², ja se palveli myös edustustilana. Sunilassa vallitsi varsin perinteinen hierarkia yhdistettynä edistyksellisyyteen ja modernistiseen suunnittelufilosofiaan. Työväestön asuintaloja on kolmea tyyppiä:

1. 1937 rakennetut Mäntylä ja Honkala.

2. 1938-39 rakennetut Harjula, Kivelä ja Kontio.

3. Myös 1938-39 rakennetut Karhun ja Päivölän terassitalot.

Sodan jälkeen rakennetut Kuusela (1947) sekä Juurela ja Runkola (1952–54) poikkeavat edellisistä sekä arkkitehtuuriltaan, asuntotyypeiltään että sosiaaliselta ajattelultaan. Niitä ei suunniteltu millekään tietylle ihmisryhmälle vaan niissä on kaikenkokoisia asuntoja 18 m² yksiöistä aina 120 m² neliöihin.

Sunila! Loistavaa funkiskauden arkkitehtuuria

Alvar Aallon suurtyö Sunila rakentui vuosina 1936–54 ja siihen kuului sekä Pyötisen saarelle sijoitettu sulfaattiselluloosatehdas, että laaja tehtaan virkailijoille ja työväestölle suunniteltu asuinalue. Aallon omintakeinen arkkitehtuuri oli kansainvälistä ja kehittyi vuorovaikutuksessa ajan modernien virtausten kanssa. Aalto omaksui ideoita funkiksen suunnitteluperiaatteista, mutta pehmensi ja rikasti niitä omalla persoonallisella otteellaan.

Sunila nykyisin

Tehdasyhdyskunta toimi kokonaisuutena. Yhtiö antoi työtä, vuokrasi asunnot ja tarjosi monenlaisia palveluja niin arjen kuin vapaa-ajan tarpeisiin. Aikojen muuttuessa tehtaan ja asuinalueen side katkesi. Nykyisin Sunila toimii kuten mikä tahansa asuinalue, paitsi että historia elää arkkitehtuurissa ja ihmisten muistoissa.

Historian havinaa

Sellutehtaan synty

Kymijoen suistoon, nykyiseen Kotkaan, perustettiin vuosina 1871–76 yhdeksän höyrysahaa. Sunilan sahalaitos Oy aloitti toimintansa vuonna 1875 nykyisen sellutehtaan pohjoispuolella. Sahan toiminta loppui vuonna 1928, kun seitsemän puunjalostusteollisuuden suuryritystä osti sahan alueineen. Alue jätetiin odottamaan parempia aikoja vuosikymmenen vaihteen laman yli.

Kun 1930-luvun nousukausi käynnistyi, omistajayhtiöt Ahlström, Enso-Gutzeit, Kymin Oy, Tampella ja Yhtyneet Paperitehtaat päättivät kesäkuussa 1936 rakentaa Sunilaan sulfaattiselluloosatehtaan, jonka tuotantokyky olisi 80 000 tonnia vuodessa.

Suunnitteluvaihe

Tehtaan suunnitteluvaiheet ja rakentaminen, kallioisen rakennuspaikan louhinta Pyötisen saarella, maantie- ja rautatieyhteyksien sekä satamalaiturin valmistuminen veivät vain kaksi vuotta. Parhaimmillaan töitä tehtiin 1750 hengen voimin. Ensimmäistä sellupaalia päästiin juhlimaan 16.5.1938. Pian alkanut sota ei keskeyttänyt toimintaa. Tuotantotavoitteeseen päästiin kuitenkin vasta 1951.

A. Ahlström Oy:n toimitusjohtaja ja Sunila Oy:n johtokunnan puheenjohtaja Harry Gullichsen oli Alvar Aallon ystävä ja esitti häntä hankkeen arkkitehdiksi. Aaltoa ja Gullichsenia yhdistivät modernit ajatukset taiteesta, arkkitehtuurista ja yhteiskunnallisesta edistyksestä. Lauri Kanto, läheisen Hallan sellutehtaan tekninen johtaja, kutsuttiin rakennushankkeen vetäjäksi ja Aulis Kairamo sen tekniseksi johtajaksi. Nämä neljä miestä puhalsivat yhteen hiileen luodessaan teknisesti, arkkitehtonisesti ja sosiaalisesti korkeatasoisen tuotantolaitoksen ja yhdyskunnan.

Sunilan tehtaan merijulkisivusta tuli Suomen puuteollisuuden symboli. Asuntoalueella Aalto sai vapaasti toteuttaa käsitystään kansainvälisen modernismin suomalaisesta tulkinnasta. Syntyi Suomen ensimmäinen "metsäkaupunki", joka viitoitti tietä sodanjälkeisten asuntoalueiden suunnittelulle Suomessa.

Sunilan sellutehdasyhteisö

Sunila oli vuodesta 1938 alkaen 60-luvulle saakka toisaalta perinteinen patruunavetoinen ruukkiyhdyskunta, toisaalta moderni hyvinvointiyhteisö. Yhtiö huolehti väestään monin tavoin sairauskassasta urheiluharrastuksiin, lasten päivähoidosta yhteisiin joulu- ja äitienpäiväjuhliin. Sunilan urheilijat niittivät mainetta: Sunilan soutajat voittivat olympiapronssia Helsingissä vuonna 1952.

Kohti nykyaikaa

Kuten muilla vastaavilla alueilla, yhteiskunnalliset muutokset ajoivat tehtaan ja asuinalueen erilleen. Alun perin Sunilan, Hallan ja Karhulan tehtaiden omistamat asuinrakennukset muodostavat tänään itsenäisiä asunto-osakeyhtiöitä. Pienyrittäjät toimivat alueen huolto- ja liikerakennuksissa. Sunilasta on tullut kotkalainen lähiö, joka etsii uutta olemisen tapaa.

Vuonna 1977 alueelle perustettiin korttelikoti, joka tarjoaa tapamispaikan ja monenlaisia palveluja etenkin eläkeläisväestölle. Vuonna 2000 perustettu Pro Sunila pyrkii yhteistyössä viranomais- ja asiantuntijaorganisaatioiden kanssa edistämään alueen suojelua, kunnostusta ja kehitystä nykyajan tarpeita vastaavaksi.

Asuinrakennuksia on 2000-luvulla korjattu ja modernisoitu vastaamaan nykyajan vaatimuksia. Alue mäntypihoineen on asemakaavassa suojeltu rakennus- ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaana. Asemakaavan uudistamisella, korjausohjeilla ja ympäristösuunnitelmalla pyritään alueen maiseman ja arkkitehtonisten arvojen entistä tarkempaan suojeluun.

Aluesuunnitelma

Laajat nurmipinnat, avokalliot ja suuret männyt hallitsevat Sunilan levollista maisemakuvaa. Asemakaava perustuu rakennusten vapaaseen sijoitteluun maastossa. Tunnusomaista on rakennusten viuhkamainen ryhmittely: suuntien hienoinen vaihtelu ja siirtymät, jotka sallivat mahdollisimman vapaat näkymät asunnoista luontoon.

Alueen yhteneväisyys ja elävyys perustuu hienovaraiseen variointiin suppean materiaalivalikoiman ja yksinkertaisten massoitteluperiaatteiden puitteissa. Julkisivujen päämateriaali on slammattu ja valkoiseksi kalkkimaalattu tiili tai harkko. Sen vastapainona on käytetty puuta, esimerkiksi ikkunanauhoissa ja parvekekaiteissa. Paikallisina korostuksina esiintyy lohkottua punaista graniittia sekä puna- ja keltatiiltä.

Teksti: Sirkka Soukka ja Rurik Wasastjerna